Yrjö Keinonen (31.8.1912-29.10.1977) lähti sotaan reserviläisenä ja palkittiin joukkojensa johtajana Mannerheim-ristillä. Kävi kadettikoulun sodan aikana, ja hänestä tuli aktiiviupseeri vasta 30-vuotiaana.

Hän oli filosofian maisteri, priimus sotakorkeakoulussa ja menestyi komentajana rauhan-ajan joukko-osastoissa.

Puolustusvoimain komentajanimityksessä Keinonen ohitti 16 virkaiältään vanhempaa kenraalia, mitä armeijan johdossa ei hyväksytty. Komentajana (1965-1969) lahjakas Keinonen teki merkittäviä uudistuksia puolustusvoimissa, mikä sekin herätti osassa upseeristoa voimakasta vastarintaa. Näihin päiviin asti hänestä on levitetty myös vääriä ja yksipuolisia tietoja.

Tällä kotisivulla korjaamme virheellistä tietoa ja esitämme dokumenttipohjalta Keinosesta oikeamman historiallisen kuvan.

Keinosen ns. kellarijutun tuomio oli oikeusmurha

Keinonen oli toimittanut Helsingin hovioikeudelle pääesikunnan laatiman asiakirjan, joka osoitti, että vuonna 1968 panssariprikaatin pioneereille oli koulutukseen määrätty kallion louhinta. Fil.tri. eversti Veli Pernaan uusin tutkimus paljastaa, että tämä asiakirja oli oikeusprosessin aikana vaihdettu ilmeisen tietoisesti asiaankuulumattomaan asiakirjaan, jonka perusteella Korkein oikeus katsoi, että ko. työ ei ollut koulutusta. Tämä asiakirjan vaihto-operaatio, kahden upseerin hovioikeudessa tekemä väärä vala ja velvoittavien käskykirjeiden pimittäminen johtivat siihen, että Korkein oikeus langetti tuomion, joka kenraali Keinosen ja kapteeni Siitosen kohdalla merkitsi oikeusmurhaa. Pernaan 100-sivuinen tutkimus on nettiosoitteessa www.keinosenkellari.net ja tiivistelmä Kanava-lehdessä 2/2012 s.47.